• T = tuoksutermi

• M = makutermi

• Y = yleisvaikutelmatermi

• U = ulkonäkötermi

• VT = yleisiä viinitietoustermejä

Aggressiivinen (M): Hyvin epämiellyttävä, hyökkäävä maku, joka aiheutuu joko liiasta tanniinista tai hapokkuudesta.

Alkoholipitoinen (T, M): Viinissä on korostuneesti alkoholia, joka ”paistaa” läpi. Tämä tuntuu usein liiallisena polttavuutena, raskautena tai lääkemäisena tuoksuna tai makuna.

Antava (T, M): Melko runsas, elinkaarensa huipulla oleva viini. Viini on parhaimmillaan niin tuoksunsa kuin makunsakin puolesta. Vastakohtana sulkeutunut.

Aromaattinen (T, M): Selkeä, rypäleelle tyypillinen aromi tai maku, johon tavallisesti liittyy yrttien mausteisuutta, esanssia tai parfyymia. Tyypillinen eräille rypälelajikkeille, esimerkiksi muscatille tai gewürz­traminerille.

Aromi (T): Yksittäinen tuoksu (esimerkiksi sitruuna, omena, tammi, voi jne.). Viinien aromit voidaan syntyperänsä mukaan jakaa kolmeen ryhmään: primäärisiin (rypälelajikkeelle tyypillinen aromi), sekundäärisiin (valmistusprosessin myötä syntyviin) ja tertiäärisiin (kypsytyksen myötä kehittyviin) aromeihin.

Botrytis (T, M): Ks. Jalohomeinen.

Brut (M): Varsinkin kuohuviineistä ja samppanjoista käytetty termi osoittamaan, että viini on kuiva – kuivempi kuin ”sec”.

Bukee tai Bouquet (T): Kehittyneen viinin tuoksun osa, joka syntyy pullokypsytyksen aikana hedelmähappojen ja alkoholin hapettuessa hitaasti. Käytetään usein huolimattomasti tuoksun synonyyminä. Käytetään myös kuin kukkakimpusta sanaa ”puketti” – jolloin kimpussa on usein monia eri tuoksuja (joita on vaikea erottaa toisistaan).

Chambré (VT): Huoneen lämpötila, jota moni suosittelee punaviinin tarjoilulämpötilaksi. Olisi kuitenkin hyvä muistaa, että kun ranskalaiset puhuivat tästä huoneen lämpötilasta parisataa vuotta sitten, Pariisissakaan ei vielä ollut keskuslämmitystä. Lämpötila viittaa ennemminkin 16–18 Celsius-asteeseen. Me olemme kyllä tottuneet juomaan punaviinimme lämpöisempänä.

Dekantointi (VT): Viini kaadetaan pullosta toiseen astiaan – dekanteriin tai karahviin – jotta se saisi ilmaa (chambreerautuisi) avautuakseen tai jotta vanhemman punaviinin kirkas juoma saataisiin erotettua pulloon kertyneestä sakasta. Saattaa joskus olla niinkin, että viini maistuu kauniista saviruukusta paremmalta kuin rahvaanomaisesta kierrekorkkipullosta nautittuna.

Eiswein (VT): Myöhään syksyllä jäätyneistä rypäleistä puristetusta mehusta valmistettu viini. Mehun sokeripitoisuus on erityisen korkea, koska rypäleistä jäätyy puristettaessa ainoastaan vesi, ei sokeri eivätkä muut aromiaineet.

Elegantti (T, M, Y): Tuoksujen ja makujen kokonaisuus, jossa on hienot aromi- ja makuvivahteet ja harmoninen tasapaino eikä viini ole karkea.

Eloisa (M): Puhtaan viinin hapokkuus on selkeästi esillä.

Haihtuvat hapot tai Etikkahapot (T, M): Viini, joka hapettuu joko valmistuksen tai kypsytyksen aikana, saattaa sisältää merkittavästi haihtuvia happoja, jolloin ne tunnistaa viinistä. Moni konossööri pitää tätä ominaisuutta rikkautena ja hyvänä piirteenä viinissä – pääosa viinintuottajista taas pyrkii välttämään liiallista etikkahappoisuutta.

Hapettunut (T, M): Ks. Maderisoitunut.

Hapokkuus (M): Maun tärkein osatekijä, joka antaa viinille ryh­tiä. Viinin pH-arvo vaihtelee tavallisesti 3:n ja 4:n välillä. Jos arvo on pienempi kuin kolme, viinin maku alkaa olla leimallisen kirpeää. Ks. Happorakenne.

Happorakenne (M): Viinissä olevista hapoista (viinihappo, ome­nahappo, maitohappo, sitruunahappo jne.) ja tanniineista syntyvä kokonaisuus, joka muodostaa viinin selkärangan. Tämän selkäran­gan ympärille rakentuu viinin lihaksisto, mm. viinin hedelmäisyyden avulla.

Harmoninen (T, M, Y): Viinintuottaja pyrkii harmoniseen kokonaisuuteen. Tämä vaatii usein malttia myös viinipullon omistajalta, jotta viini kypsyisi kokonaisuudeksi, jossa viinin kaikki osat sopeutuvat toisiinsa ilman ristivetoa.

Hedelmäinen (T, M): Runsaasti tuoksuun liittyviä, hedelmiä muistuttavia aromeja, maussa runsaasti hedelmähappojen mehukkuutta. Yleensä selkeimmin havaittavissa nuoressa viinissä.

Heikko (M): Viittaa koko rakenteeseen, josta puuttuu niin alkoholia, hedelmäisyyttä kuin hapokkuuttakin.

Helppo (Y): Särmätön, usein latteahko viini, jossa ei ole myöskään tanniineja. Helppo juoda (ja helppo unohtaa).

Hienostunut (T, M): Ks. Elegantti.

Hiilidioksidipitoinen (M): Hiilidioksidia syntyy muun muassa viinin käymisen yhteydessä. Se tuntuu suussa pistävältä. Tätä kutsumme aistimuksena ennemminkin tuntemukseksi kuin mauksi.

Hyökkäävä (Y): Viinissä on topakkuutta, potkua. Tuoksu ja maku ovat heti esillä.

Jalohomeinen (T, M): Botrytis cinerea. Makeissa valkoviineissä appelsiininkuorta ja kuivattua aprikoosia muistuttavia aromeja. Jalohomeen on annettu tuhota rypäleiden kuoret, ja nesteen haihtuminen on tiivistänyt happo- ja sokeripitoisuuden. Lisäksi jalohome on tuonut oman ominaisarominsa.

Jälkimaku (M): Maku, joka viipyy suussa, kun viini on nielaistu. Hyvän viinin jälkimaku tukee viinin makua. Ranskalaisessa sanastossa jälkimaulla ymmärretään usein mahdollisia negatiivisia ominaisuuksia maun lopussa, esimerkiksi karvautta tai homeisuutta.

Karkea (Y): Yksiulotteinen, krouvi arkiviini. Paranee harvoin vanhetessaan.

Kevyt (M): Hento viini on runsaan, voimakkaan ja täyteläisen vastakohta. Viinissä ei ole liikaa uutos- tai makuaineita eikä alkoholia.

Kireä (M): Maussa tuntuu liiallinen happoisuus.

Kirkkaus (U): Viinin perusominaisuuksia. Viinin tulisi olla kirkas, sakaton, eikä siinä saisi olla käymisestä aiheutunutta sameutta. Syvän tummakin viini voi olla kirkasta.

Korkittunut (T, M): Viini on pilaantunut viallisen korkin vuoksi: siinä on havaittavissa pistävä, homeinen tai tomuinen korkin aromi – jopa 5 prosenttia luonnonkorkeilla pullotetuista viineistä sanotaan olevan korkkivikaisia! Korkkivikaisuus ei ole aina niin selvästi erotettavissa ja korkittuneisuus viinissä kuivattaa usein myös viinin hedelmäisyyttä, jolloin viinistä tulee maultaan ontto.

Kovuus (M): Viinissä tuntuu erittäin voimakas tai runsas tanniinisuus tai hapokkuus, jota tavataan hyvin usein nuorissa viineissä. Monesti viini pehmenee kypsyessään.

Kuivuminen (M, Y): Viini, josta puuttuu riittävä hedelmäisyys, menettää täyteläisyytensä ikääntyessään. Alkoholi, happo ja tanniini alkavat dominoida makua. Muun muassa tammikypsyttäminen ”kuivattaa” viiniä. Valitettavan usein viini kuivuu ennen kuin se nautitaan – joko viinintuottajan kypsytyskäsittelyn vuoksi tai sitten se kuivuu liiallisesta pullokypsyttämisestä.

Kukkainen, kukkaisa (T, M): Viinissä on kukkiin liittyviä tuoksuja ja/tai makuja.

Kukkea (T, M): Viini on hehkeimmillään, tuoksussa ja maussa on runsautta.

Kuplivuus (U): Liittyy tiettyihin erikoisviineihin, esimerkiksi kuohuviiniin. Normaalisti viini ei kupli. Kuohuviineissä kuplivuus aiheutuu käymisen tuotteena syntyvästä hiilidioksidista. Hieman yleistäen: mitä enemmän ja mitä pienempiä ja kestävämpiä kuplat ovat, sitä parempaa kuohuviini on laadullisesti. Kuplat eivät ole silti kaikissa viineissä virhe. Esimerkiksi Vinho Verden tulee kuplia lievästi ja muutkin viinintuottajat saattavat jättää viiniin hiilidioksidia, jolloin viiniin saadaan lisää raikkautta ja eloisuutta.

Kypsyys (M, Y): Monet viinit, varsinkin tynnyrikypsytetyt punaviinit, kypsyvät ajan mukaan juotaviksi. Sinä itse valitset ajankohdan, jolloin kukin viini on mielestäsi parhaimmillaan. Yleensä tuottajatkin mainitsevat viinien ihanteellisen nauttimisajankohdan. Siitä ei kuitenkaan kannata liikoja välittää – varsinkin jos viini edelliselläkin kerralla vastasi toiveitasi.

Kypsä (U, T, M): Kehittynyt väriltään. Valmis juotavaksi, viinin maku ja tuoksu ovat parhaimmillaan.

Kyyneleet eli jalat (U): Lasin sisäpintaan pyörittelyn jälkeen veden ja alkoholin erilaisesta pintajännitteestä muodostuvat norot.

Laiha (T, M): Ei välttämättä kielteistä viinissä, jos tällainen on viinin tyyli. Jos termiä tarkastellaan kriittisenä, viinistä puuttuu runsauttavaa hedelmäisyyttä.

Lattea (T, M): Viinistä puuttuu tuoksu ja/tai mausta selkäranka. Jos puhutaan kuohuvista viineistä, niistä puuttuu kuplivuus tai se ei ole riittävää.

Lihaisa (M): Termiä käytetään kuvaamaan viinin tuhtia olemusta, pureskeltavuutta.

Luonteikas: Vivahteikkuuden lisäksi viinissä on kasvuympäristölle, tuottajalle tms. tyypillisiä piirteitä. Ks. Tyypillinen

Maderisoitunut (T, M): Hapettumisen yksi muoto. Viittaa ruskeaan väriin ja latteaan, paahtuneeseen makuun, joka kehittyy viiniin sen kypsyessä liian hapen vaikutuksesta. Pahasti maderisoitunut viini on ns. ”yli” eli pilaantunut.

Makea (M): Sokerisuuden lisäksi viinille antavat makeuden vaikutelmaa muun muassa alkoholipitoisuus ja kypsien rypäleiden tuoma hedelmäisyys. Viinin makeutta saattavat peittää viinin hapokkuus ja karvaus. Makeus voi päinvastoin myös peittää viinin hapokkuuden ja karvauden aistimista.

Malolaktinen käyminen (T, M, VT): Viinin toinen käyminen, jonka aikaansaavat bakteerit, ei hiiva. Käymisen aikana kovat omenahapot muuttuvat pehmeämmiksi maitohapoiksi. Viinin maku pehmenee ja tuoksusta tulee leveämpi, runsaampi.

Marjaisa (T, M): Aromista löytyy marjojen tuoksua ja makua.

Maun intensiteetti (M): Koostuu maun voimakkuudesta, täyteläisyydestä ja kestosta.

Mehukas (M): Viinissä on runsaasti hedelmähappoja.

Mehumainen (M): Viinissä on vähän parkkihappoja ja alkoholia. Perusrakenteeltaan vaatimaton viini, jossa on jäljellä raaka-aineesta peräisin olevaa mehumaisuutta, rypälemäisyyttä.

Merkaptaaninen (T, VT): Epäpuhdas ja pistävä tuoksu viinissä. Saattaa muistuttaa sipulia, hikeä tai kumia. Seurausta rikin reaktiosta viinin kanssa.

Mineraalinen (T, M): Tuoksussa ja maussa tuntuvia aromeja, jotka ovat tyypillisiä vulkaanisella tai graniittipohjaisella maaperällä tuotetuissa viineissä.

Monipuolinen (T, M): Viinissä on monia eri vivahteita ja ulottuvuuksia, jotka usein tulevat esiin viinin ”avautuessa” lasissa (viinin saadessa happea). Monipuolisuutta pidetään viinin laadukkuuden merkkinä. Kypsyessään viiniin syntyy monipuolisia vivahteita ja tuoksuun bukeeta.

Mykkä (Y): Nuoren viinin ominaisuudet eivät tule vielä esiin ja se vaatii lisää pullokypsytystä.

Neutraali (T, M): Viini saattaa olla tasapainoinen ja viinillinen mutta vailla erityistä luonnetta.

Notkea (M): Punaviinin maussa on runsaasti pehmeää hedelmäisyyttä mutta ei tanniineja.

Nouveau (VT): ”Uusi”, nuorena nautittavaksi tarkoitettu viini. ”Primeur” tarkoittaa samaa asiaa.

Ohut (M, Y): Viinistä puuttuu hedelmäisyyden tuoma täyteläisyys. Viini on kuollut.

Ontto (M): Täyteläisyyden vastakohta. Maussa on alku ja loppu, mutta keskeltä jää kaipaamaan jotakin, tavallisesti hedelmähappoja.

Paahtunut (T, M): Muistuttaa poltetun sokerin tai savun tuoksua. Tyypillinen kuuman ilmanalan punaviineille. Voi olla myös seurausta tammitynnyrin paahdetusta sisäpinnasta.

Paksu (U): Viini on lasissa hitaasti liikkuvaa, siinä on runsaasti uuteaineita, sokeria ja/tai alkoholia. Ks. Viskositeetti.

Pétillant (U, M, VT): Kevyesti helmeilevä viini.

Pirskahteleva (M): Kevyestä hiilidioksidisuudesta aiheutuva tunne kielellä.

Polttava (M): Lämmin tuntu suussa, johtuu liiasta alkoholisuudesta.

Premier Cru (VT): Bourgognessa toiseksi korkein (AC) luokka. Bor-deaux’ssa ylin (Grand Cru) luokka.

Puhdas (Y): Viini on viinillinen, eikä siinä ole vierastuoksuja tai -makuja.

Pyöreä (M): Glyserolin tai sokerin tuoma kalvomainen liukkaus tuntuu suussa.

Raikas (T, M): Puhdas ja eloisan hapokas viini.

Rakenne (M, Y): Viini on kuin ihminen. Pyöreyttä ja täyteläisyyttä tuovat alkoholipitoisuus sekä kypsistä rypäleistä saatava hedelmäisyys, mahdollisesti myös viinin sokeripitoisuus. Jos edellä mainittuja ominaisuuksia puuttuu viinistä, se on ohut ja kireä, sillä viinin hapokkuus ja tanniinisuus korostuvat. Viiniä hallitsee ”kauhun tasapaino”, jolloin sen ”lihaksisto” on tasapainossa viinin ”luuston” kanssa. Mitä enemmän molempia ominaisuuksia viinistä löytyy, sen voimakkaampi se on.

Rancio (VT): Espanjalainen sana, jolla kuvataan alkoholin ja aldehydien yhtyessä syntyviä tuoksuja. Esimerkkinä tällaisesta tuoksusta on omenainen ja voimaisen pähkinäinen tuoksu.

Rehellinen (Y): Viini on mahdollisesta vaatimattomuudestaan huolimatta hyvä ja tasapainoinen tyyppinsä edustaja.

Rehevä (T, M): Viinin maussa on runsaasti pehmeää hedelmäisyyttä, mutta ei tanniineja.

Rikkisyys (T, M, Y): Jos havaitset viinissä ruutiin tai tulitikun sytyttämiseen viittaavan tympeän ja pistävän tuoksun tai maun, viinintuottaja on ollut ylivarovainen ja lisännyt viiniin liikaa rikkidioksidia. Rikkidioksidi on pääasiallinen viiniin lisättävä säilöntä- ja hapettumisenestoaine, jota valvotaan tarkasti. Rikkidioksidimäärät lasketaan ”miljoonasosissa”, eivätkä ne aiheuta normaalisti reaktioita paitsi niille yliherkissä ihmisissä.

Rodukas (Y): Joidenkin viinien ominaisuudet ovat poikkeuksellisen hienostuneita. Jos ne ovat myös tyypillisiä alkuperälleen, niistä voidaan käyttää tätä arviointia.

Roteva (M): Viinin perusrakenne on vankka, mutta kokonaisuus on hieman vivahteeton.

Runsas (T, M): Viinissä on runsaasti tuoksua ja makua.

Ryhdikäs (M, Y): Perusrakenne on luja ja tasapainoinen.

Rypäleinen (T, M): Viinissä on tuoreen rypäleen tuoksu ja maku.

Sommelier (VT): Viinimestari, joka vastaa ravintoloissa viinilistasta, viinien suosittelemisesta, viinivarastosta, viineihin liittyvistä erikoistilanteista sekä muista tarjoiluun liittyvistä asioista, kuten laseista, tarjoilulämpötiloista jne. Sommelier luo ravintolalle viiniensä ansaitsemaa arvostusta.

Sulkeutunut (T): Tuoksusta ei saa vielä irti sen kaikkia mahdollisuuksia. Viini aukeaa kehittyessään, vaikkapa lasissa hapen vaikutuksesta.

Talonpoikainen (T, M, Y): Tuoksultaan, maultaan ja kokonaisuudeltaan hyvin karkea, selkeä ja hyvin tehty. Viinissä ei ole mitään negatiivista, mutta siitä puuttuvat eleganssi ja tyylikkyys.

Tamminen (T, M): Tammitynnyreistä tuleva, puuta, joskus vaniljaa, paahtoleipää tai kahvia muistuttava tuoksu tai maku.

Tanniinit (M, VT): Parkkihapot eli tanniinit, joita on rypäleiden kuorissa, siemenissä ja tertun rangassa, liukenevat punaviinin käymisen yhteydessä. Tanniineja tulee viiniin myös uusista tammitynnyreistä. Ne toimivat punaviinin säilytysaineena ja antavat kovan, kuivan ja kireän vivahteen viinin makuun. Tanniineja on olemassa ns. pehmeitä ja kovia.

Tasapainoinen (Y): Eri osatekijät (hedelmäisyys, hapot, tannniinit, alkoholi, mahdollinen sokeri jne.) muodostavat miellyttävän ja harmonisen kokonaisuuden.

Terroir (VT): Ranskalaiset puhuvat terroirista tarkoittaen muutakin kuin vain maaperää. Terroir on laajempi käsite, joka sisältää kaikki rypäleiden kypsymiseen vaikuttavat eri kasvuympäristön olosuhteet. Tämä on varsinkin Euroopassa ratkaisevan tärkeää viinin tyypille.

Terävyys (M): Viinin hapokkuus on poikkeuksellisen voimakasta. Termi ei ole välttämättä negatiivinen.

Trocken (M, VT): Saksankielinen sana kuivalle, enintään 9 g/l jäännössokeria sisältävälle valkoviinille.

Tyypillinen (Y): Viinissä on selkeästi havaittavissa rypälelajikkeelleen, vuosikerralleen, tuotantoalueelleen tai -tavalleen tyypillisiä ominaisuuksia.

Täyteläinen (M): Viinissä on runsaasti ja tasapainoisesti alkoholia ja uuteaineita, sopivasti parkkihappoja (punaviineissä) sekä mahdollisesti sokeria. Runsas suuntäyttävä maku.

Ummehtunut (T): Epämiellyttävä, usein homeeseen vivahtava tuoksu. Tuoksu on merkki virheestä viinissä.

Uuteaineet (VT): Kiinteät aineosat, jotka jäävät jäljelle, kun viinistä on poistettu alkoholi ja vesi. Kuivista uuteaineista puhutaan, kun myös sokeri on poistettu.

Vendange tardive (VT): Alsacen viinien yhteydessä käytetty termi, joka tarkoittaa, että rypäleet on poimittu normaalia ajankohtaa myöhemmin. Saksalaisissa viineissä vastaava termi on Spätlese.

Vetinen (M): Viini on maultaan mieto ja siitä puuttuu runsautta.

Vierastuoksut ja -maut (T, M): Tuoksut ja maut, jotka syntyvät kun viinit on valmistettu tai säilytetty virheellisesti.

Viinikide ja -kivi (U, VT): Tartaarihappokiteitä, joita viiniin syntyy, jos sitä säilytetään alhaisissa lämpötiloissa. Mauton ja harmillinen ainoastaan esteettisesti.

Viinillinen (Y): Viini on selvästi rypäleistä (ei esimerkiksi marjoista) valmistettu, riittävän alkoholipitoinen ja valmistusteknisesti moitteeton.

Viskositeetti eli sitkaus (U, M): Viinilasin sisäpintaan pyörittelyn jälkeen muodostuvat norot ilmentävät viinin sitkautta. Ks. Kyyneleet.

Vivahteikas (Y): Tuoksussa ja maussa on useita erilaisia ulottuvuuksia. Arvostettu ominaisuus.

Vuosikertaviini (Y): Vuosikerta ei tee viinistä laadukasta. Vuosikerta etiketissä kertoo viinin raaka-aineen sadonkorjuuvuoden. Vuosikerrat vaihtelevat varsinkin klassisilla viinintuotantoalueilla. Tällöin vuosikertojen välillä on eroja. Enimmäkseen viinit ovat valmiita nautittaviksi, kun ne tuodaan myyntiin – varsinkin valkoviinit ovat monien mielestä parhaimmillaan nuorina, raikkaina ja hedelmäisinä.

Väri (U): Väri ilmaisee viinin kehitysasteen, esimerkiksi punaviinit muuttuvat kehittyessään yleensä sinipunaisesta kellanruskeaan, valkoviinit vaaleasta meripihkan värisiksi. Värivivahteiden syvyydessä voi olla eroja.